Siinä sitä ollaan yritystä perustamassa ja ensimmäisen toimiston sisustusta puuhataan. Into, toiveikkuus ja vilpitön usko tulevaisuuteen paistoi kauas.
Olimme puoliskon kanssa Ikeassa hakemassa jotain kätevää välttämättömyyttä, kun näin työpöytäosastolla neljän kundin lössin. Into, toiveikkuus ja vilpitön usko tulevaisuuteen paistoi porukasta kauas. Siinä on nyt yritys perustettu ja ensimmäisen toimiston sisustusta puuhataan, intuitioni sanoi. Maailmaa on paitsi parannettu, myös valloitettu puheissa jo monet kerrat, ja nyt pohditaan panostetaanko ergonomiaan. Vaikka toisaalta onhan se Maken porukoiden vanha sohva toiminut tähänkin asti ihan hyvin, onpahan vain vähän epäammattimainen ehkä.
Muistatko tuon fiiliksen? Tai toivotko vielä saavasi kokea sen, innon siitä, että nyt muuten lähtee? Vähän kuin eläisi väljähtyneessä parisuhteessa, jo niin läpikolutussa, ja pyytäisi elämältä, että saakeli jos kerran vielä saisi hullaantua, rakastua niin, että laihtuu viisi kiloa ilman iltasanomien vinkkejä ihan vaan koska. No ei mennä tässä parisuhteisiin sen syvemmälle, vaikka tulee niitäkin coachingasiakkaiden kanssa monesti vähintään sivuttua. Kyllä se nimittäin näkyy sekä työssä että kotona, että onko dude(tte) tyytyväinen, innostunut ja innokas elämästä sekä sen osa-alueista.
Kyllä omasta työstään nimittäin saa innostua, vaikka vanhat sanonnat toisin väittävätkin. Saa olla ihan pähkinöinä! Menepä ajassa vähän taaksepäin ja kelaile niitä hetkiä, jolloin olet ollut innostunut tekemisestä. Aikaansaaminen on huikeaa! Ideoita pulppuaa, tekeminen virtaa ja aamulla herää energisenä päivän touhuun.
Nousemisella on tarkoitus. Tekemisellä on merkitys.
No entäs, jos ei ihan nyt juuri tuolta tunnu? Ainahan pitkässä suhteessa tulee ns. kuivia kausia, jolloin levätään ja ehkä pohdiskellaan, tätäkö tämä nyt on? Niin myös suhteessa työhön. Tarkoituksellisuus on nimittäin kausittaista; ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy, jolloin eilisen kukoistus on helposti tämän päivän rikkaruoho. Siirrytään uuteen vaiheeseen, ja se on enemmän kuin ok. Tällöin suhteen toinen puoli -oli se sitten ihminen, asia tai tässä tapauksessa työ -joko kasvaa ja kehittyy mukana samaan suuntaan palvellen uutta tarkoitusta… tai sitten on aika kiittää yhteisestä matkasta, heittää heipat ja jatkaa eri suuntiin.
2. Hallinnan tunne on hukassa.
3. Jatkuva muutos pelottaa semisalaisesti, vaikkei sitä oikein voi myöntääkään kuin pienessä sievässä lankomiehelle saunanlauteilla pikkutunneilla.
4. Pakofantasiat kiusaavat. Ajattelet aktiivisesti ”sitkun”. Olet satavarma, että sinusta olisi muuhunkin, kuin tähän. Että oikeasti haluaisit pitää lammasfarmia ja neuloa myssyjä kynttilänvalossa/johtaa kansainvälistä teknologiayhtiötä/uudistaa hieronta-alan bisneksen/kirjoittaa kirjan/säveltää mestariteoksen. Ajattelet uravaihdosta säännöllisesti. Tämä näkyy pahimmillaan passivoitumisena nykyisessä tekemisessä, et oikein saa aikaan juuri mitään, vaan päädyt toistuvasti pläräämään sosiaalista mediaa ja uimaan iltalehtien merkityksettömien otsikoiden suossa.
5. Tunnet henkistä ylemmyyttä töissä. Kyllähän minä, MUTKU ne muut! Meillä ihmisillä on tapana hiukan liioitella omaa vaikutustamme tai kontribuutiotamme asioihin, ja toisaalta vähätellä muiden osallisuutta. Henkinen ylemmyydentunto on kuitenkin kiero kumppani: sen avulla annat itsellesi luvan passivoitua, olla haastamatta itseäsi ja siis luvan olla kehittymättä.
Olit sitten yrittäjä, työntekijä tai seilaisit jossakin siinä välillä: Työ ei ole yhtä kuin sinä, työ on jotain mitä sinä teet. Näin ollen sinä voit hypätä kuskin paikalle ja ottaa aktiivisen roolin siihen, miten aikasi käytät, millä mielellä aamusi aloitat ja mitä elämässäsi saat aikaan; mistä sinut muistetaan. Kärttyisestä naamasta vai iloisesta energiasta? Apuja pohdintoihin saat myös kirjoittamastani kirjasta Oman tarinan äärellä, joka on nyt saatavilla täältä.
Kyllä se nimittäin näkyy sekä työssä että kotona, että onko dude(tte) tyytyväinen, innostunut ja innokas elämästä ja sen osa-alueista.
©2020 Kohisevankoski | All Rights Reserved
lorem ipsum apolotus captures denimetus apparatus