Mistä tiedät, onko suhteesi työhön väljähtynyt?
Siinä sitä ollaan yritystä perustamassa ja ensimmäisen toimiston sisustusta puuhataan. Into, toiveikkuus ja vilpitön usko tulevaisuuteen paistoi kauas.
Olimme puoliskon kanssa Ikeassa hakemassa jotain kätevää välttämättömyyttä, kun näin työpöytäosastolla neljän kundin lössin. Into, toiveikkuus ja vilpitön usko tulevaisuuteen paistoi porukasta kauas. Siinä on nyt yritys perustettu ja ensimmäisen toimiston sisustusta puuhataan, intuitioni sanoi. Maailmaa on paitsi parannettu, myös valloitettu puheissa jo monet kerrat, ja nyt pohditaan panostetaanko ergonomiaan. Vaikka toisaalta onhan se Maken porukoiden vanha sohva toiminut tähänkin asti ihan hyvin, onpahan vain vähän epäammattimainen ehkä.
Muistatko tuon fiiliksen? Tai toivotko vielä saavasi kokea sen, innon siitä, että nyt muuten lähtee? Vähän kuin eläisi väljähtyneessä parisuhteessa, jo niin läpikolutussa, ja pyytäisi elämältä, että saakeli jos kerran vielä saisi hullaantua, rakastua niin, että laihtuu viisi kiloa ilman iltasanomien vinkkejä ihan vaan koska. No ei mennä tässä parisuhteisiin sen syvemmälle, vaikka tulee niitäkin coachingasiakkaiden kanssa monesti vähintään sivuttua. Kyllä se nimittäin näkyy sekä työssä että kotona, että onko dude(tte) tyytyväinen, innostunut ja innokas elämästä sekä sen osa-alueista.
Kyllä omasta työstään nimittäin saa innostua, vaikka vanhat sanonnat toisin väittävätkin. Saa olla ihan pähkinöinä! Menepä ajassa vähän taaksepäin ja kelaile niitä hetkiä, jolloin olet ollut innostunut tekemisestä. Aikaansaaminen on huikeaa! Ideoita pulppuaa, tekeminen virtaa ja aamulla herää energisenä päivän touhuun.
Nousemisella on tarkoitus. Tekemisellä on merkitys.
No entäs, jos ei ihan nyt juuri tuolta tunnu? Ainahan pitkässä suhteessa tulee ns. kuivia kausia, jolloin levätään ja ehkä pohdiskellaan, tätäkö tämä nyt on? Niin myös suhteessa työhön. Tarkoituksellisuus on nimittäin kausittaista; ihminen kasvaa, kehittyy ja kypsyy, jolloin eilisen kukoistus on helposti tämän päivän rikkaruoho. Siirrytään uuteen vaiheeseen, ja se on enemmän kuin ok. Tällöin suhteen toinen puoli -oli se sitten ihminen, asia tai tässä tapauksessa työ -joko kasvaa ja kehittyy mukana samaan suuntaan palvellen uutta tarkoitusta… tai sitten on aika kiittää yhteisestä matkasta, heittää heipat ja jatkaa eri suuntiin.
Viisi merkkiä siitä, että sinä ja työsi olette yhdessä elämän risteyskohdista
- Maanantaisin ketuttaa lähteä töihin. Tai itseasiassa ketutus hiipii lähelle jo sunnuntaina. Mieli on ärtynyt, tähänkö minä elämäni käytän? Kuinka moni meneekään töihin valmiiksi epämääräisen pahalla tuulella, inhoten itseään tai elämäänsä siitä, ettei muutakaan voi. Muka.
- Mieti miksi ottaa päähän? Tunnetko olevasi jumissa tilanteessa, josta haluaisit pois ja jos, niin miksi? Onko ahdistuksen takana jatkuva kiire ja muutospaine, osaamattomuus, tai se, ettei ehkä ymmärrä jotain asiaa tai vaatimusta työssä? Erityisen tärkeää tämä on, jos toimii itse yrittäjän tai esimiehenä, jottei vaan tiedostamattaan siirrä negatiivista tunnelatausta organisaatiossaan laajemmalle.
2. Hallinnan tunne on hukassa.
- Pysähdy hetkeksi ja pilko asiaa pienemmäksi epämääräisen möykyn sijaan. Mieti mitä tarkkaan ottaen et hallitse? Työmäärää, aikatauluja, raha-asioita? Jos teet mielestäsi hommia niska limassa, eivätkä tulokset silti kehity mieluisaan suuntaan tai tuloslaskelman viimeinen rivi huutaa hoosiannaa, on tyhmyyttä jatkaa samaa odottaen eri lopputulosta. Asialle voi todellakin tehdä jotakin, ja paljonkin. Muutos alkaa sen yksilöimisestä, missä vika piilee. Lisää muutoslihaksia voit treenata täältä.
3. Jatkuva muutos pelottaa semisalaisesti, vaikkei sitä oikein voi myöntääkään kuin pienessä sievässä lankomiehelle saunanlauteilla pikkutunneilla.
- Pilko taas epämääräistä muutoksen hähmää pienempiin, selkeämpiin paloihin. Mikä tai minkä muutos epäilyttää? Isot megatrendit, ilmastonmuutos, teknologian kehitys, asiakkaiden ostamistapojen muutos? Vai kenties lähemmin tarkasteltuna itse asiassa perheen murrosikäinen, joka osoittaa etääntymisen merkkejä, ja oma olo on vanhempana voimaton ja irtipäästäminen surettaa? Pilkkomalla ja peiliinkatsomalla moni asia jäsentyy ymmärrettävään muotoon. Ja kun omaa pelkoaan katsoo silmästä silmään, on asian suhteen helpompi vaihtaa näkökulmaa ja hypätä mukanaroikkumisen sijaan kuskin paikalle. Jos oma muutos tai organisaation muutoskyky mietityttää, suosittelen tutustumaan muutoskyvykkyyteen ja sen rakentamiseen täällä.
4. Pakofantasiat kiusaavat. Ajattelet aktiivisesti ”sitkun”. Olet satavarma, että sinusta olisi muuhunkin, kuin tähän. Että oikeasti haluaisit pitää lammasfarmia ja neuloa myssyjä kynttilänvalossa/johtaa kansainvälistä teknologiayhtiötä/uudistaa hieronta-alan bisneksen/kirjoittaa kirjan/säveltää mestariteoksen. Ajattelet uravaihdosta säännöllisesti. Tämä näkyy pahimmillaan passivoitumisena nykyisessä tekemisessä, et oikein saa aikaan juuri mitään, vaan päädyt toistuvasti pläräämään sosiaalista mediaa ja uimaan iltalehtien merkityksettömien otsikoiden suossa.
- On helpompaa unohtaa itsensä, kuin tarttua toimeen. Helppo ei kuitenkaan ole sama, kuin mikä sinulle ja elämälle olisi hyväksi. Kaikkea ei tarvitse muuttaa heti eikä elämäänsä laittaa kerralla uusiksi. Voisit aloittaa vaikka tunnistamalla minkä tekeminen on sinusta itsessään kivaa ja tuomalla sellaisia elementtejä päivittäiseen elämääsi. Voit myös pohtia arvojasi ja pyrkiä tuomaan elämääsi ja työhösi vähän enemmän omien arvojesi mukaisia asioita -ja tunnustella, miltä tämmöinen muutos tuntuu. Lisätukea pohdintoihin löydät mm. täältä.
5. Tunnet henkistä ylemmyyttä töissä. Kyllähän minä, MUTKU ne muut! Meillä ihmisillä on tapana hiukan liioitella omaa vaikutustamme tai kontribuutiotamme asioihin, ja toisaalta vähätellä muiden osallisuutta. Henkinen ylemmyydentunto on kuitenkin kiero kumppani: sen avulla annat itsellesi luvan passivoitua, olla haastamatta itseäsi ja siis luvan olla kehittymättä.
- Tilanteeseen on kaksi ratkaisua. 1: Joko painat leuan nöyrästi rintaan, ja alat miettiä, miten voisit käyttää omaa taitoasi parhaiten silloisen yhteisösi hyväksi, saadaksesi aikaan yhteisen tahtotilan. Muita kun et voi muuttaa, ettei heillä ole itsellään tahtoa kehittyä. Tai 2: Ei ole sinun tehtäväsi himmentää loistoasi vain, mikäli joku muu häikäistyy. Anna siis itsellesi lupa loistaa, kukoistaa ja kasvaa, vaikka se sitten tarkoittaisikin suuriakin muutoksia työelämässäsi.
Olit sitten yrittäjä, työntekijä tai seilaisit jossakin siinä välillä: Työ ei ole yhtä kuin sinä, työ on jotain mitä sinä teet. Näin ollen sinä voit hypätä kuskin paikalle ja ottaa aktiivisen roolin siihen, miten aikasi käytät, millä mielellä aamusi aloitat ja mitä elämässäsi saat aikaan; mistä sinut muistetaan. Kärttyisestä naamasta vai iloisesta energiasta? Apuja pohdintoihin saat myös kirjoittamastani kirjasta Oman tarinan äärellä, joka on nyt saatavilla täältä.
Kyllä se nimittäin näkyy sekä työssä että kotona, että onko dude(tte) tyytyväinen, innostunut ja innokas elämästä ja sen osa-alueista.
©2020 Kohisevankoski | All Rights Reserved