Missäs vaiheessa se teidän
strategian jalkautus olikaan menossa?

Pian ymmärretään, että arjen tulipalot eivät suinkaan johdu tämän porukan palavasta innosta.

Eräässä yrityksessä 43 esimiestä istuu hiljaa salissa. Päivä on aluillaan, juodaan kahvia pienistä kupeista. Kysyn heiltä, kuinka moni teistä on hakeutunut esimiesasemaan itse? Kätensä nostaa kolme. 

Seuraa toinen kysymys: kuinka moni teistä on ajautunut esimiesasemaan? 39 nostaa kätensä. Puolipakotettu!, joku huutaa. Seuraa hyväksyvää naurahtelua. 

Yksi kysyy, mikä olikaan ensimmäinen vaihtoehto, tai oikeastaan koko kysymys. 

 

Tilanne kuulostaa lohduttomalle. Yrityksessä on tehty uusi strategia, jolla on määrä uudistaa toimialaa ja ajaa kohti valoisaa tulevaisuutta. Yhtä päättäväisiä on oltu viimeksi nelisen vuotta sitten, kun edellinen strategia lanseerattiin. Sittemmin yhteinen into on hiipunut, vain muutama kehityspäällikkö, nuoruuden intoa täynnä, on jaksanut jahdata ensimmäisiä natsojaan työelämässä. Muiden toiveet uudistumisesta ovat hautautuneet arjen tulipalojen alle. 

Nyt joukot on koottu uudelleen. Kupeet on vyötetty ja toiveikkain mielin uusi kuvitettu laitos heijastetaan valkoiselle seinälle. Toimitusjohtaja pitää puheen, jossa tulevaisuudesta kerrotaan monimutkaisin sanankääntein. Hurraahuutoja ei kuulu, kädet nousevat puuskaan rinnalle. Sormet pyyhkäisevät malttamattomasti näyttöjä. Sähköposti, tuokin vielä, entäs penan uusi grilli, pitäisikö meidänkin hankkia, ainakin kuudella polttimolla. 

Ja nyt vielä tämä tulos yksinkertaiseen kysymykseen. Halunnut esimieheksi. Hah!

Pian ymmärretään, että arjen tulipalot eivät suinkaan johdu tämän porukan palavasta innosta. Huomataan, että muutosvastarintaista ja harmillisen äänekästä ei ole suinkaan ruohonjuuritason toteuttava porukka, vaan nämä 43 keskijohdon ristitulessa tarpovaa työn sankaria, jotka eivät oikein ymmärrä, mitä uusi strategia tarkoittaa juuri heidän vastuualueelleen ja miksi ihmeessä siitä pitäisi erityisesti innostua. Vaikka joku vähän jäljillä olisikin, ei aika eikä osaaminen riitä näiden monimutkaisten, suurien asioiden pilkkomiseen yksittäisen alaisen tontille sopivaksi palaseksi. ”Ei pidä kiirehtiä”, joukosta uskoudutaan minulle johdon edustajien poistuttua helpottuneena, kun oma osio strategian jalkautuksesta on saatu kunnialla vedettyä. ”Ei pidä kiirehtiä. Ne jaksavat vaahdota tästä noin kuukauden, kaksi. Sen jälkeen kaikki palaa ennalleen: vuoden lopussa taas arvotaan tulokset. Joku saattaa muistaa tuon kuvan, useimmat eivät.”

****

Mielenkiintoinen aloitus esimiesvalmennukselle, vai mitä? Asian tekee äärimmäisen mielenkiintoiseksi etenkin se tosiasia, että tilanne ei ole uniikki, vaan on toistunut hiukan eri variaatioissaan lukemattomissa yrityksissä, kokoluokasta toiseen koko kymmenvuotisen työskentelyni ajan. Pienistä, muutaman esimiehen porukoista satojen esimiesten organisaatioihin.

Palataan pari askelta takaisin päin. Mitä on tapahtunut ennen ylläkuvattuja aamun ensimnmäisiä tunteja?

  1. Johto on pitänyt ”strategialeirin” ja laatinut strategian (ehkä ulkopuolis(t)en tuella. 
  2. Keskijohto on kyynistynut vuosien saatossa strategioiden laatimisen ja ainakin näennäisen unohtumisen puuduttavaan, toistuvaan sykliin JA umpiväsynyt jatkuvaan muutospaineeseen ylemmän johdon, alaisten, asiakkaiden ja teknologioiden välissä. Ja kun alunperinkään ei ole esimieheksi hakeutunut, ei ihme että passivoituu. 
  3. Alaiset eivät ole mistään kärryillä menneen eivätkä varsinkaan tulevan strategian suhteen. Mutta sen he tietävät, että HR harjoittaa koko henkilöstön osallistamista ahkeran kehitysvinkkien jahtaamisen muodossa. Vinkeistä ja niiden kohtalosta tosin ei ole kuulunut sen jälkeen pihaustakaan, kun ne on livautettu kehityslootaan/teamssiin/slackiin/zoomiin/ö-mappiin (valitse sopiva). 
  4. Kaikki tahot ovat huomanneet sopivasti ja kaikkien helpotukseksi arjen olevan mahdottoman kiireistä viikosta toiseen, niin että oikeastaan strategian jalkauttaminen ihan oikeasti kannattaa aloittaa vasta kesäloman jälkeen/ensi vuoden alusta.


Ja niin yritysten arki pyörii pyörimistään ahkerassa puuhakkuudessa viikosta ja kuukaudesta toiseen, kunnes onkin oikeastaan aika koota joukot uuden, uljaan toimintasuunnitelman laatimiseen. 

Strategia ei kuitenkaan ole kuva tai pdf-tiedosto. Strategia on -tai ainakin sen pitäisi olla!- verbi. Strategia on jonkin tekemistä tavalla, joka vie haluttuun lopputulokseen. Ja strategia -mikä tahansa strategia toimii, mikäli sitä noudatetaan. Jos organisaatiossa halutaan aiemmasta poikkeavaa lopputulosta, täytyy ihmisten käyttäytyä toisin. Ja tämä kytkee meidät yritys- ja organisaatiotason lisäksi yksilön muutoskyvykkyyteen. 

Mikäli jokin liikahti sydämessäsi, astu vaan rohkeasti lähemmäs. Sen sijaan, että paasaisit tästä oivalluksestasi johtoryhmässä/kavereiden kanssa/työpaikan kahvipöydässä TAI vaihtoehtoisesti säntäisit pakoon tuttua polkua puuhakkuuden pariin, entäs jos tällä kertaa ottaisit vastuun ensin ja ensisijaisesti omasta kehittymisestäsi kaiken ulkopuolisen sijaan? 

Muutoskyvykkyyden mestarikurssi on saatavilla nyt täältä. Saat kaiken materiaalin käyttöösi heti ja voit suorittaa kurssin omassa aikataulussasi, kaikessa hiljaisuudessa ja antaa muutokselle mahdollisuuden. 

Voit myös kuunnella blogin podcastina:

©2020 Kohisevankoski | All Rights Reserved

Join the Club

lorem ipsum apolotus captures denimetus apparatus