Mieti tätä, kun teet taas kehollasi sitä samaa vanhaa

Kun kehon käytön monipuolisuus ja leikkisyys vähenee, käy samoin myös ajattelullemme.

Olen väistellyt ja harhautellut joogaa koko aikuisikäni, vaikka se on yrittänyt aina välillä pynkeä elämääni eri reittejä. Entä jos tulee joku tunne, kamalaa hyminää, en ehkä kuitenkaan ole sellainen tyyppi, en malta, eihän sitä lasketa liikunnaksi. Tämmöisiä ajatelmia olen viljellyt taajaan. Tiedän kyllä joitain muitakin, joilla on samansuuntainen taktiikka pysähtymisen välttelyyn.

Kuitenkin sitten aina huomaan, miten hyvä vointi siitä joogasta tulee, oli kyseessä sitten pari aurinkotervehdystä tai pidempi sessio. Miksi minä sitten tätä niin aktiivisesti välttelen?

Tämän aamun semispontaani joogaharjoitus toi paitsi hirmu hyvän olon, myös pintaan ajatuksia kehollisuudesta. Olen ihminen, joka ajautuisi helposti viettämään päänsä sisällä pähkäillen enemmän aikaa, kuin kenenkään kannalta olisi terveellistä. Juuri tästä syystä tarvitsen jotain kehollista, joka auttaa olemaan kiinni tässä hetkessä. Ideoimatta ja kehittämättä yhtään mitään. Ah! Mikä vapaus ja lepohetki mielelle!

Paradoksaalisesti olen sitten huomannut, että nämä pysähtymisen hetket, vaikka alkuun vaikeita olivatkin, ovat tuoneet hurjan buustin elämään muuten. Saan tulta ja energiaa edetä intuitiivisesti ja tehokkaasti samaan aikaan. Jännittävä tunne, kun vaan ”tietää” kehossaan ja ajatuksissaan oikean suunnan ottaa seuraavia askeleita. Ja se hurjasti ajatteleva mielikin on tyyni, kuin suvanto kosken kuohujen keskellä. Tai ainakin vähän vähemmän säntäilevä.

Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten kehollisuus on auttanut itsensä kehittämisessä tai/ja mielen hallinnassa?

Ja voihan se kehollisuus olla toki muutakin, kuin joogaa. Kunhan kehoaan vaan käyttää! On tutkittu, miten kehon liikelaajuus tai sen supistuminen nykypäivänä aiheuttaa ajattelun supistumista. Kun kehon käytön monipuolisuus ja leikkisyys vähenee, käy samoin myös ajattelullemme. HUOM! Istumisen sijaan kehon liikuttaminen suoraviivaisesti eteenpäin (mm juoksu, pyöräily, hiihto) on toki huimasti tyhjää parempi, mutta kokeilepa mitä tapahtuu, kun alat käyttää kehoasi hyödyntäen sen potentiaalia kiertäen, hyppien, mönkien. ravistellen, kiipeillen…! 

Joogahommissa Hanna Kumpulainen / Hiljainen Mieli on ollut tulena matkalla, ja nyt myös verkon välityksellä 😊 Hannan kanssa on vedetty yhdessä mielen ja kehollisuuden yhdistäviä oman tarinan äärellä -retriittejä, ja lisää suunnitellaan ensi syksyksi.

Intouduin pohtimaan liikelaajuuden suhdetta ajatteluun oheisella videolla. Videon lopussa myös söpöysfaktori, eli perheen puudelit esittelyssä!

©2020 Kohisevankoski | All Rights Reserved

Join the Club

lorem ipsum apolotus captures denimetus apparatus