Kuinka rakennat instagram-kelpoisen elämän

Oma takapiha vs toisten parrasvalot

Toisten elämästä näemme vain jäävuoren huipun, saavutukset ja parrasvalot. Ne sosiaalisen median idylliset kuvat, joissa aina on hygge läsnä ja muutenkin hyvä meininki. Omasta elämästämme näemme kyllä kaiken sen takapihaisen ryteikköineen päivineen; kaikenlaiset sotkut ja luurangot sekä mut epätäydellisyydet -kaikki ilman suodattimia ja ehkä vielä liioittelemmekin niitä omassa mielessämme. Vertaamme siis omaa takapihaamme toisten ihmisten parrasvaloihin. Ei ihme, että seurauksena on helposti jatkuva riittämättömyyden tunne, kenties uskomus omasta epäonnistumisesta ja vielä muuta oman itsensä pienentämistä kaupan päälle. 

Onko asioita tapahtunut, jolleivät ne ole somessa? 

Halumme kuulua joukkoon ajaa meidät helposti rakentamaan elämää, jonka kohokohdat mahtuvat neliönmuotoiseen mukaan. Kyllä minullakin on siistiä ja kuoharinpärskeistä! Nauravia, sopivasti craftejä tyyppejä ympärillä harva se päivä! Minäkin kokkaan hittireseptejä! Ai että olikin taas! 

Kokemusten sommittelu kuvaan tai nasevan mielipiteen askartelu sallittuun merkkimäärään mahtuvaksi vie kuitenkin ikävästi huomion hetkeltä itseltään. Elämä eletään kuitenkin tässä ja nyt, juuri tässä hetkessä, juuri tällaisena päivänä. Riittää ensisijaisesti, että siitä nauttii itse läheistensä kanssa. Nauttii niin, että varpaat menevät kippuralle silkasta elämisen riemusta!  Kun oivaltaa, että jokaisella onnen aiheet löytyvät niistä omista hetkistä eivätkä toisten kuvista, alkaa myös rakennella arkionnellisuuttaan omista lähtökohdistaan, ei ikuisesta vertailusta käsin. Ehkä silloin omasta takapihastaan voi alkaa rakentaa juuri sellaista itselle sopivaa, omaan tarinaan istuvaa näyttämöä. Muut huolehtikoot sitten omista varpaistaan ja niiden kippuruudesta.

Kaikilla meillä on epävarmuutemme ja haavamme, aivan kaikilla statuksesta, menestyksestä tai yhteiskunnallisesta asemasta huolimatta. Harva kuitenkaan epävarmuuksiaan julkisesti repostelee.

Ajattelun taituruutta onkin muistaa, että meillä kaikilla on myös omat ainutlaatuiset voimamme ja vahvuutemme, jotka ovat kertyneet juuri niiden polkumme mykkyröiden ja mutkien ansiosta. Jos huomaat olevasi kateellinen tai tuntevasi ikäviä tunteita toisten parrasvaloja kohtaan, voit aina muistaa tämän: olemme vastuussa vain ja ainoastaan oman takapihamme järjestyksestä ja sen rakkaimmista sopukoista. Sen sijaan siis, että antautuisimme ajelehtimaan riittämättömyyden valtameressä, hyvänä käytännöllisenä ohjeena on ottaa jokapäiväiseksi rutiiniksi laskea omat kiitollisuuden aiheensa sekä vaalia ja kehittää niitä.

©2020 Kohisevankoski | All Rights Reserved

Join the Club

lorem ipsum apolotus captures denimetus apparatus