Inhimillinen vallankumous

Saako tätä sanoa ääneen? Menestyvät ihmiset painavat menemään uupumuksen äärirajoilla. 

Uupumus menestyksen hintana

Maailma on muutoksessa. Vuodesta 2010 -tai ehkä jo himpun aiemmin -alkanut digitaalinen vallankumous on mullistanut monta asiaa: sen, miten olemme yhteydessä toisiimme, sen miten kulutamme palveluja, sen miten teemme työtä ja missä, kenen kanssa ja miten paljon. Tiedämme kaiken tämän, eikä loppua näy: mahdollisuudet ovat rajattomat. Ajattelen, että hyödyntämällä digitalisaation ja teknologian mahdollisuuksia maailma kyllä pelastuu -mutta miten käy ihmisen? 

Olemme yksi sopeutuvaisimmista lajeista maapallolla, ja sen on tarkoittanut voittokulkua toisensa perään, levittäytymistä kaikkiin kolkkiin, kaikille alueille. Elossa pysyminen ja ryhmään kuuluminen ovat meille elintärkeitä, joten sopeudumme melkein mihin vain. Selviytyminen ja kukoistaminen, todella eläminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Ja tässä tullaan asian ytimeen: ihminen kun ei muutu, ei ainakaan kovin nopeasti. 

Viime vuosikymmenen aikana, ajallisesti käsikädessä digitalisaation ekspotentiaalisen kehityksen kanssa, olemme saaneet todistaa valtavaa mielenterveyden ongelmien kasvua.  Meitä ei ole suunniteltu istumaan ja kuormittamaan aivojamme yli äyräiden. Kivikaudelle ja ehkä jopa kauas sen taakse kurottava kehomme ei ymmärrä nykyistä menoa, vaan tulkitsee ja toimii parhaansa mukaan. Olemme äärirajoilla; kehomme ja mielemme ei enää kykenekään sopeutumaan tähän tahtiin.

Mielenterveyden haasteet ovat jo ohittaneet tuki-ja liikuntaelinsairaudet sairauspoissaolojen syynä. Yli kymmenvuotisen työurani aikana liike-elämässä olen saanut todistaa, miten dialogi on kääntynyt ”kiireestä” ”uupumukseen”. Mieleeni jäi eräästä runoteoksesta Arto Mellerin säe ”oma kuolinsyy on kaikille rakas”. Minusta säe kuvaa hyvin viime aikoina kuulemiani keskusteluja:

”Kun paloin loppuun 20xx, niin… ” Seuraa tietäväinen hymy. ”Juu, no mulla se tapahtui 20xx ja sen jälkeen…”katse kääntyy odottavasti keskustelun kolmanteen osapuoleen: ”Millos sä….?” 

Coachina olen ollut ja olen yhä autiopaikalla seuraamassa ihmisten mielenliikkeitä työelämässä. Minulla on ollut kunnia toimia johtajien, yrittäjien ja esimiesten kanssa. Saako tätä sanoa ääneen? Menestyvät ihmiset painavat menemään uupumuksen äärirajoilla. 

 

Olen valinnut toimia inhimillisen vallankumouksen joukoissa.

Vaikutukset työelämässä ja johtamisessa

Millaisia päätöksiä tuossa tilassa tehdään? Tutkimusten mukaan ihminen ei voi valita hermostonsa tilaa (siihen voi toki halutessaan vaikuttaa monin tavoin), ja kun tietty hermosto tai sen osa aktivoituu päälle, se on sitten menoa. Fysiologinen tila, joka on kyseessä, aiheuttaa ajattelullemme ensi tilassa taistele-pakene-reaktion, ja pitkittyneessä tilassa jopa lamaannumme. Niin ikään tutkimuksen kertovat, että stressaantunut ihminen (taistele! pakene!) tekee päätöksiä, jotka palvelevat lyhyttä aikaväliä sekä toimivat minä-keskeisemmin. Sosiaalinen liittyminen vähenee -joka taas pahentaa uupumisen oravanpyörää, ryhmän tuki ja ryhmään kuuluminen kun voisi myös kannatella. 

Millaista työelämää tämä rakentaa? Millaisia ratkaisuja tulevaisuuteen? Me jokainen näemme vastauksen ympärillämme. 

Voit myös miettiä, mitä se tarkoittaa sinun kohdallasi. Jos jatkat näin, mitä se tarkoittaa pitkällä aikavälillä a)henkisesti? b)fyysisesti? c)läheisillesi? d)työyhteisöllesi?

Inhimillinen vallankumous

Kun reilu vuosi sitten tein työelämän muutoksen, annoin itselleni luvan antaa rakentua sen, mikä alkaa rakentua puskematta. Vaikka pidin työstäni, tiesin, että näin ei voi jatkua. Halusin aikaa ja ennen kaikkea energiaa muillekin tärkeille asioille elämässäni. Halusin selvittää, mihin voisin käyttää näitä lahjojani ja kokemustani, mitä minulle on siunaantunut. Olin varma, että täytyy olla tapa, jolla nämä kuroutuvat yhteen, rakentavat jotain merkitystä, mitä en vielä silloin tiennyt. 

Nyt se on kirkastunut minulle. Ja kuten usein, kirkastunut asia on niin itsestäänselvä, että tuntuu tyhmältä, etten tajunnut sitä aiemmin.

Olen valinnut toimia inhimillisen vallankumouksen joukoissa. 

Kun kaikki on digitalisoitunut; kun kaikki on automatisoitunut, analysoitunut ja sähköistynyt. Kaiken sen jälkeen olemme kuitenkin yhä ihmisiä; meillä on tarve tulla kohdatuksi, kuulua joukkoon, olla arvokkaita ja työskennellä merkityksellisten asioiden äärellä. Meillä on tarve leikkiin, hyvinvointiin, elämyksiin. Tarve hullaantua ja kokea wau-hetkiä. Kehittää uutta toivosta ja innosta käsin. Luoda! Rakastaa ja koskettaa. Ja kun saamme olla ihmisiä tehokoneiden sijaan, rakennamme kestävää elämää, merkityksellisiä innovaatioita ja annamme lahjamme ympäristömme käyttöön. On ihan mahdollista miettiä, mitä (työ)elämältään haluaa. Se on jopa ihan sallittua!

Tälle sydämeni sykkii ja tätä minä nyt rakennan. Tämän blogin, kirjojen ja verkkovalmennusten kautta pyrin levittämään sanomaa mahdollisimman laajalle. Ryhmävalmennuksilla sekä yksilöille että yrityksille tarjoutuu mahdollisuus kokea ja ymmärtää asioita tietoa syvemmältä ja näin lähteä muutoksen polulle. Yksilöcoachigissa voin auttaa saavuttamaan mitä tahansa valmennettavan sydän ja sielu todella haluaa -tai löytämään sen päämäärän kaikkien elämän tuomien kerrosten alta. 

Tuletko mukaan vallankumoukseen? Kaikille minulle viestiä lähettäneille, tarinaansa kertoneille tai aiheesta omia ajatuksiaan joko sähköpostilla tai vaikka somen puolella (Facebook: @kohisevankoski ja insta: @suvikohisevankoski) jakaneille laitan tulemaan koodin, jolla saa -50% seuraavasta Life.Recalibrated-verkkovalmennuksesta. Valmennus starttaa maaliskuun viimeisellä viikolla ja se tulee myyntiin pian 🙂 Voit katsoa valmennuksen lisätietoja myös tästä

Lämpimästi tervetuloa mukaan <3

©2020 Kohisevankoski | All Rights Reserved

Join the Club

lorem ipsum apolotus captures denimetus apparatus