Elämänmuutoksen pyörteissä: Annen tarina

Tämä Annen tarina on osa Elämänmuutoksen pyörteissä- tarinasarjaa. Sarja on tarkoitettu inspiroimaan, avaamaan mahdollisia lukkoja ja istuttamaan siemeniä itämään ajatuksiin kohti oman unelman elämistä todeksi joka päivä. Sarja jakaa erilaisia elämänmuutostarinoita, jossa pääosassa ovat aivan tavalliset, erityiset ihmiset. Sellaiset, kuin mitä me kaikki olemme. 

”Metsäluonnonhoitoa ja hoitavaa metsäluontoa”. 

Muutostarinani alkaa jo oikeastaan vuodesta 2000. Silloin vasen ranteeni oli operoitu jo kaksi kertaa rasitusvamman takia ja oli tehnyt unelmatyötäni vasta 2,5 vuotta. 

Vuodet kuluivat ja kädet kestivät. Vuonna 2012 loukkasin oikean ranteen kivitalkoissa ja siitä alkoi yli puolen vuoden synkkä kausi, kun en tiennyt olisiko minusta enää fysioterapeutin työhön. Tuntui, että jos ei olisi, niin sitten koko elämä kyllä pysähtyy kuin seinään. Työ oli minulle elämä ja olin elänyt neurologiselle kuntoutukselle. Jouduin olemaan sairauslomalla noin puoli vuotta.  Muistan, kun keväällä 2013 käsikirurgi sanoi, että nyt on sitten se vaihe, kun alat miettiä tuleville vuosille jotain fyysisesti kevyempää työtä. Päätin, että nousen vielä tästä, mutta samalla aloin oikeasti miettiä mitä se kevyempi työ voisi olla. Mitään muuta vaihtoehtoa ei vain tuntunut löytyvän. Neurologinen fysioterapia on ollut minulle aina enemmän kuin työ ja tuntui, ettei mitään muuta voi siihen ikinä tulla tilalle. 

Sitten tuli vuosi 2014. Olimme Tampereella teatterireissulla ja kotimatkaa odottaessa menimme käymään Vapriikissa. Siellä oli innovaatio-osastolla Ponssen metsäkonesimulaattori. Kokeilin simulaattoria ja siihen jäin. Kotimatkalla sanoin osin leikilläni, että jos en pysty tekemään enää fysioterapeutin töitä niin alan sitten metsäkoneenkuljettajaksi. Ja Ponsse on siitä päivästä asti kulkenut mukanani joka päivä monin eri tavoin. 

 

Kipinä syttyy… sattumaako?

Silloin syttyi kipinä metsäalalle ja aloin haaveilla metsäalan opinnoista. Aina välillä ajatus oli voimakkaampi ja välillä metsä oli taka-alalla. Kesäviikonloppuisin tein enoni kanssa raivaussahatöitä ja huomasin, että metsänhoidolla oli hoitava vaikutus myös minulle itselleni. Se oli ikään kuin vastavuoroista -”Metsäluonnonhoitoa ja hoitavaa metsäluontoa”. 

Vuodet kuluivat ja omassa fysioterapeutin työssäni aloin kokea koko ajan enemmän riittämättömyyden tunnetta. Mikään ei itselle tuntunut olevan tarpeeksi ja samalla alkoi voimistua koko kuntoutuksen kenttää koskeva myllerrys. Se sai minut ajattelemaan yhä useammin alanvaihtoa. Enkä nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin jättää terveydenhuoltoala. Mitä enemmän vietin aikaa metsässä sahaten ja marjastaen, niin sitä voimakkaampi alkoi olla tunne siitä, että metsäala on todellinen vaihtoehto tulevaisuudelle. 

Varsinkin viimeisten kolmen vuoden aikana metsän antama voima kaikkiin arkielämän haasteisiin ja työelämän muutosmylläkkään on ollut melkoinen. En olisi varmaan selvinnyt, jos en olisi osannut hyödyntää metsää voimaantumispaikkana. Mutta uskaltaisinko antaa metsälle mahdollisuuden?  Tarinaani sisältyy myös toinen hyvän onnen kohtalokas päivämäärä. 

Vappuaattona 2019 vein auton renkaanvaihtoon ja sain sillä aikaa käydä munkkikahvilla. Kahvipöydässä selasin sattumalta lehteä, missä kerrottiin Maalle hommiin- hankkeesta. Hankkeessa etsittiin esim. naisia maaseutuammatteihin. Siinä se ratkaisu sitten oli. Mietin asiaa kesän yli kunnes uskalsin ottaa yhteyttä ja pääsin tutustumaan hankkeen tiimoilta  Toivalan Metsäkouluun. Koulutukseen hakeminen tuntui luonnolliselta jatkumolta ja pääsin suorittamaan Metsäalan ammattitutkintoa mahtavan, samanhenkisen ”mehtäläisryhmän” kanssa. Valmistuin metsäpalveluyrittäjäksi tammikuussa 2021 eli neljä kuukautta sitten.

 Kun aloitin opiskelun, niin minulla ei vielä ollut selkeää ajatusta tulevaisuudesta saati oman toiminimen perustamisesta. Mutta siitä se pikkuhiljaa selkiintyi viime syksyn aikana ollessani opintovapaalla. Huomasin nauttivani työntekemisestä ja metsätöihin lähtemisestä. Aloin ajatella entäs jos… Muutin oman ajattelun asetukset yrittäjäsentoon. 

Siitä se suuri muutos sitten varsinaisesti alkoi. Perustin toiminimen Metsäpalvelu OksaKiehkura ja jouduin todelliselle epämukavuusalueelle. Piti tehdä verkkosivut, perustaa tili Facebookiin ja Instagramiin sekä monta muuta juttua, jotta sain yrityksen alkuun. 

Sitten tajusin, että elämäni on kaikelta osin aivan samanlaista kuin ennenkin, mutta ajattelen asioista eri tavalla. Mikään muu ei ole muuttunut kuin oma asenne. Ja se on aivan ihana tunne. Vapaus.

Mikä lopulta on muuttunut?

Mietin tuossa eräänä päivänä, että mikä on suurin muutos, kun tunnen olevani aivan eri ihminen kuin ennen. Sitten tajusin, että elämäni on kaikelta osin aivan samanlaista kuin ennenkin, mutta ajattelen asioista eri tavalla. Mikään muu ei ole muuttunut kuin oma asenne. Ja se on aivan ihana tunne. Vapaus. Vapaus tehdä jatkossakin tehdä itselle mieluisia ja merkityksellisiä asioita. Voiko omalla ajattelulla ja asenteella olla todella tuollainen voima? Toiminimen perustamisen jälkeen olen koko ajan useammin huomannut ajattelevani, että kaikki on mahdollista.  Aina välillä toppuuttelen itseäni, mutta sitten työnnän nuo ajatukset syrjään.  Mietin usein, että mitä tapahtui? En tiedä enkä tarvitse tietääkään, sillä olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen.

Tuo muutos sisälläni tekee minusta myös paremman fysioterapeutin, kun osaan keskittyä olennaiseen eli käytännön kuntoutustyöhön.  Metsäpalveluyrittäjänä vahvuuteni ovat luotettavuus, perusteellisuus, hyvä ammattitaito ja kokonaisvaltainen asiakaspalvelu.  Samat asiat ovat toimineet yli 24 vuoden ajan fysioterapiatyössä. Niin terveydenhuoltoalalla kuin metsäalallakin asiakas on oman tilanteensa paras asiantuntija, mutta voi tarvita toisen asiantuntijan neuvontaa, ohjausta ja asioiden pohtimista yhdessä ratkaisujen sekä vaihtoehtojen löytämiseksi.

 

Tulevaisuuden suunnitelmat

 Minulla on tulevaisuuden haaveena tehdä sekä fysioterapeutin että metsäalan töitä. Itse koen ne hyvin toisiaan täydentävänä vaihtoehtona. Jo tällä alkutaipaleella olen saanut kokea, että valitsemani tapa tehdä metsäpalvelua uudella tavalla on ollut oikea. Uudenlainen ”pehmeämpi” metsäpalvelu on ollut merkityksellinen juttu sekä asiakkaalle että minulle itselleni. Voin olla omassa metsäpalvelussani metsäalan ammattilainen ja fysioterapeutti samaan aikaan.  Uskon tuollaisille palveluille olevan tarvetta koko ajan enemmän. Yrittäjyyden osalta näen valtavasti mahdollisuuksia tuleville vuosille ja suhtaudun tulevaan hyvin positiivisin mielin. Metsä- ja luontoalalla on tulevaisuus, sillä ihmisten kaipuu ja fysiologinen tarve aitoon luontokokemukseen kaiken virtuaalisen ja teknologisen kehityksen keskellä on välttämätöntä, jotta aivot saavat levätä. Sen tuo vuosien kokemus aivojen ja aivosairauksien kuntoutuksen parissa on opettanut, että aivot eivät kestä määräänsä enempää kuormitusta.

©2020 Kohisevankoski | All Rights Reserved

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *