Elämä, lavennettuna

Käytämme helposti 100% energiastamme asiaan, joka edustaa noin 10 prosenttia itsestämme. 

Työ. Niin tärkeä asia elämää ja identiteettiä. Sitä antaa helposti itsestään ja energiastaan 100% työhön, eikä edes välttämättä huomaa elävänsä niin: antaen kaiken itsestään yhteen osa-alueeseen, joka kuitenkin edustaa murto-osaa siitä, mitä meissä on ja mitä elämämme voisi olla. 

Näen tätä jatkuvasti ympärilläni ja olen elänyt sitä samaa vuositolkulla: supistunutta käsitystä itsestä ja elämästä. Tämän tunnistaa helposti seuraavasta: Ihmisellä on tai ainakin on ollut aiemmin unelmia ja ajatuksia siitä, mitä voisi olla, muttei enää leipätyön jälkeen energiaa yhtään näiden asioiden toteuttamiseen ja todeksi elämiseen. En kyllä itsekään pitänyt tilannetta mitenkään outona tai kärsinyt siitä mainittavasti. Ainut vaan, että jälkeenpäin katsottuna katsantokanta ja ajankäyttö on tuntunut kapealta. 
 
Miten on, tunnistatko yhden tai useamman seuraavista oireista?
 
  • Sitä tekee työtä, valmistelee sitä, miettii sitä jatkuvasti. 
  • Varastaa hetkiä itseltään toistuvasti: teen tämän pikkujutun vielä/pakko tehdä tämä vielä tänään. 
  • Kehittää itseään työn vuoksi, olemaan parempi työelämässä. Kehittää ”itsensä johtamisen taitoja” itsetuntemuksen sijaan.
  • Rakentaa verkostoja, jotka auttavat työssä. Hengailee ”oikeiden” tai hyödyllisten ihmisten kanssa. 
  • Puhuu kiireestä, on sillä tavalla halutun tärkeä. 
  • Elämää eletään eteenpäin jokseenkin kalenterin mukaan tunti tunnilta, jollei aika sitten mene tulipaloja sammutellessa.
 
Eikä tietenkään tietoisesti ajattele elävänsä näin. Tämähän on ihan normaalia. Vähintäänkin tarpeellista. Pakko, tämmöistähän tämä nyt vaan on. Kaikkihan näin elävät. (Samalla tavalla, kun teininä kaikki muut saivat olla illalla pidempään ulkona.)
 
Mutta mitä on näytetty, todisteltu menestys koetun menestyksen rinnalla? 

Todisteltu vs koettu menestys

Piirtelin oheisen kuvan kertomaan kahdesta rinnakkaisesta todellisuudesta. Vasen puoli edustaa niitä asioita, joita etsimme juoksemalla oravanpyörässä, jota taas edustaa kuvan oikeanpuoleinen reuna. 


Todistettu menestys

Todistettu menestys kumpuaa ulkoisista odotuksista joko alitajuisesti tai tietoisesti. Niin on, miltä näyttää, joten eletään niin, että näyttää hyvältä. Menestystä todistelevan on aina saatava lisää: kasvatettava yritystä lisää, hankittava isompi auto tai asunto, uusi kello, nuorempi (***) jne. Toimia ja keinoja seuraa päättäväisyys, joka kuitenkin kumpuaa monesti hämmennyksestä ja epävarmuudesta: riittääköhän tämä? Riitänköhän minä? Yhä uusien, ulkopuolelta tulevien tavoitteiden täyttäminen on uuvuttavaa, ja aiheuttaa pitkällä aikavälillä väsymystä ja turhautumista, kriittisen pisteen ylittäessään jopa loppuunpalamista. Omien unelmien täytäntöönpanolle ei riitä paukkuja, kun kaikki intentio menee sen kaiken muun kasaanjuoksemiseen, ulkopuolelta asetettujen tavoitteiden kurkotteluun. Ja huomio tässä: tavoitteet voivat olla sisäistettyjäkin, eli ainakin osittain omia ja tärkeinä pidettyjä. Yksipuolisuus elämässä on silti kuluttavaa; ihminen on alkujaan monitaitoinen, leikkisä ja ratkaisunhakuinen otus.

 
Koettu menestys

Koettu menestys tuntuu sydämessä asti. Sen tunnistaa rauhan tunteena, laajentumisena ja kiitollisuutena asioista, joita ympärillä ja omassa elämässä on nyt. Se ei suinkaan ole stabiili tila, elämässähän tapahtuu kaikenlaista, mutta sana virtaava voisi kuvata tilaa hyvin: elämä etsii uomansa, kulkee eteenpäin mutkitellen. Koettu menestys kumpuaa omista ydinarvoista ja etenkin niiden mukaisesta toiminnasta; arvot ovat aina jotain, mitä eletään todeksi, ei ideaali, mistä puhutaan. Koetun menestyksen aikaansaama sisäinen rauha on seurausta siitä, että omat sisäiset tarinat ovat sopusoinnussa sen kanssa, miten elämämme ulospäinkin näyttäytyy. Tässä tilassa ihminen on sinut itsensä kanssa, saa käyttää luovuuttaan ja taitojaan monipuolisesti ja oppia jatkuvasti uutta. 


Yksi fundamentaalinen tapa laventaa elämäänsä

Mitä asialle voi sitten tehdä? Voi henkistyä, alkaa joogaamaan ja meditoimaan, mutta mitä hel***iä? Entä jos joku hymistely ei voisi vähempää kiinnostaa? Tai ainakaan tarpeeksi, jotta sille löytyisi aikaa? Kun kuitenkin haluaisi pystyä elämään omien unelmiensa mukaista elämää, hyppäämään irti oravanpyörästä tai ainakin sen tunteesta ja kokea edes hetkittäin sisäistä rauhaa ja tyyneyttä ilman ahdistusta ja tuskaa. 

Olen pohtinut tätä paljon eri asiakkaiden kanssa, ja elänyt homman läpi itsekin. Ei kaikkien tarvitse tehdä urakäännöstä lammasfarmariksi, keittiörunoilijaksi tai sännätä Intiaan etsimään itseään. Joillekin nämä mainitut voivat toimia, mutta itse edustan jotenkin käytännöllisempää koulukuntaa. Kyllä ihmisellä on vastuu itsestään ja mahdollisuudet elämänsä hienosäätöön ihan siinä elämässä itsessään. 

Salainen vastaus? Yhtä vastausta ei ole, mutta taika on tuossa mainitussa hienosäädössä! Kukin joutuu etsimään oman reseptiikkansa, tekemään tilin itsensä kanssa ja lyömään kättä päälle tähänastisen elämänsä kanssa. Hyvä uutinen on kuitenkin seuraava: reseptiikan etsimiseen ja pikuhiljaiseen hienosäätöön taas on työkaluja ja hyväksi todettuja keinoja tosi paljon! Itseltä pitää löytää tahtotila, muu on kyllä olemassa. 

Loppuun haluan jakaa sinulle yhden näkökulman siihen, miten elämäänsä voi lähteä laventamaan kohti koetun menestyksen viitoittamaa tietä. Kokemukseni mukaan työlle itsensä menettäneet eivät näe tilanteestaan helppoa ulospääsyä. Työ on aidosti liian tärkeää (merkitys, työkaverit, sosiaalinen viitekehys, vastuu, palkka, status jne) ja etenkin ajankäyttö sekä ajattelutavat rutinoituneita. Työntäviä tekijöitä harvoin on tarpeeksi. Neuvoni on siis tämä:  Etsi jotain työstä poikkeavia vetäviä tekijöitä. Lähde kokeilemaan. Lisää vähän jotain muuta elämääsi. Kokeile lapsuuden harrastustasi uudelleen tai opettele joku aivan uusi taito. Kukaties tekeminen imaisee mukaansa ja huomaatkin, että kas, sinussa oli tällaistakin. Iloa ehkä? Keveyttä? Innostumista ja oppimisen taitoa? 

Mitä muuta vielä voisi löytyä?

©2020 Kohisevankoski | All Rights Reserved

Join the

lorem ipsum apolotus captures denimetus apparatus